Remontoijan tietopaketti – pesuhuone- ja saunaremontit 

Raksystems Insinööritoimisto Oy:n tarkastamissa asuntokaupan kuntotarkastuskohteissa on havaittu, että 32 % omakotitalojen kylpyhuoneista vaatii uusimista, eli ne ovat tulleet teknisen käyttöikänsä päähän. Tutkimus käsitti 15 700 omakotitaloa ympäri Suomen.

Nykymääräysten mukaisen märkätilan tekninen käyttöikä on noin 30 vuotta. Vuoden 1999 jälkeen kylpyhuoneisiin on tullut asentaa RakMK/C2-määräysten mukainen vedeneristys. Ennen vedeneristeenä on käytetty lähinnä kosteussivelyä, jonka käyttöikä on vain 10–15 vuotta. Tämä tarkoittaa, että kaikki ennen vuotta 1999 rakennetut märkätilat ovat käytännössä elinkaarensa päässä.

• Muovimatto lattiassa: 15–20 vuotta
• Laatta ja kosteussulku lattiassa: 15–20 vuotta
• Laatta ja massamainen vedeneriste lattiassa: 20–40 vuotta
• Laatta ja kosteussulku, levyrakenteinen seinä: 10–20 vuotta
• Laatta ja massamainen vedeneriste seinässä: 20–40 vuotta
• Pesuhuoneen panelointi: 8–20 vuotta.

Pientaloasujan tehtävä on huoltaa märkätilaa säännöllisesti, jotta se pysyy kunnossa. Etenkin rakenteiden ja järjestelmien välisiä liitoksia, pintamateriaaleja ja saumoja on tarkkailtava jatkuvasti. Silikonisaumat kuluvat käytössä, joten ne tulee vaihtaa uusiin 3–5 vuoden välein. Lattiakaivo on myös puhdistettava säännöllisesti.

Tyypillisiä riskipaikkoja märkätiloissa ovat liitoksien ja läpivientien lisäksi vedeneristeet ja ilmanvaihto. Märkätila vedeneristetään lattiasta kattoon asti rakennusvaiheessa, eikä eristeeseen tule tämän jälkeen koskea. Rikkoutunutta vedeneristettä ei suositella paikkakorjaamaan vaan vaihtamaan suoraan uuteen.

Toimiva ilmanvaihto on yhdistelmä riittävää ilmanvaihtoa sekä ilmanvaihtojärjestelmän puhdistamista. Pientaloasujan on suositeltavaa puhdistaa säännöllisesti ilmanvaihtosuodattimet ja -venttiilit, mutta ilmanvaihdon säätö ja kanaviston puhdistus kannattaa jättää ammattilaisille.

Lähde: Raksystems Insinööritoimisto Oy

Oli sitten kyse uuden märkätilan rakentamisesta tai vanhan remontoinnista, vedeneristyksen laatu on tärkeä varmistaa. Koko märkätilan tulisi olla vedeneristetty lattiasta kattoon asti nykypäivän määräysten mukaan. 

Tyypillisiä virheitä vedeneristyksessä ovat muun muassa:

• Vedeneristyskalvo ei ole tarpeeksi paksu.
• Vedeneristäjä ei tunne eristystuotteen asennusohjeita.
• Lattiakaivon liittymä on tehty väärin.
• Kynnyskorotus kuivaan tilaan päin on tehty puutteellisesti.

Pelkkä vedeneristyksen tarkastaminen ei takaa turvallista ja terveellistä märkätilaa. Usein myös esimerkiksi ilmanvaihto ja viemäriputket kaipaavat uusimista. Lisäksi purkuvaiheessa voidaan havaita haitta-aineita, jotka vaativat kartoittamista.

Vedeneristystyö suositellaan tehtäväksi Eurofinsin sertifioiman vedeneristäjän toimesta. Vedeneristys kannattaa tarkastuttaa myös ulkopuolisen asiantuntijan tekemän vedeneristystarkastuksen avulla. Raksystems Insinööritoimisto Oy:n tekemässä vedeneristystarkastuksessa mitataan kuivakalvopaksuus ja tarkastetaan työn laatu silmämääräisesti erityisesti läpivientien ja kulmien osalta.

Lähde: Raksystems Insinööritoimisto Oy

Raksystems Insinööritoimisto Oy:n Asuntokaupan Kuntotarkastuksilla tehtyjen havaintojen perusteella voidaan todeta, että jopa 30 %:ssa omakotitaloista kylpyhuoneet ovat uusimisen tarpeessa, eli ne ovat tulleet teknisen käyttöikänsä päähän. Tämä tarkoittaa jopa reilua 345 000 pientaloa Suomessa.

Kaiken kaikkiaan 75 % rakennuksen rakenteista tai järjestelmistä tulee uusia rakennuksen eliniän aikana. Tutkimuksen otanta käsittää lähes 10 000 omakotitaloa kautta maan.

Vanhat kylpyhuoneet ovat luonnollisesti käyttöikänsä päässä, sillä muovimatollisissa kylpyhuoneissa käyttöikä on 20 vuotta. Esimerkiksi kosteussulkusivelyllä ja laatoituksella toteutetussa märkätilassa se on vain 15 vuotta.

Nykyaikaiset vedeneristeet ovat tulleet pakollisiksi vasta vuoden 1999 jälkeen, joten periaatteessa kaikki ennen vuotta 2000 rakennetut kylpyhuoneet ovat jo käyttöikänsä päässä. Tekninen käyttöikä perustuu käytössä oleviin tietoihin sekä kokemukseen rakenteen, rakennusosan, järjestelmän tai laitteen kestävyydestä ja on yleistävä (KH 90-00403).

Tulee muistaa, että rakenteiden tekniset käyttöiät ovat suuntaa antavia ja korjaus- tai uusimistarve esimerkiksi huoltamattomuuden vuoksi voi tulla vastaan jo huomattavasti aikaisemmin. Tämä toimii myös päinvastoin, sillä huoltavalla toiminnalla voidaan hyvin pitkittää rakenteen käyttöä jopa vuosia.

Käyttöikänsä päässä olevat kylpyhuoneet ovat riskialttiita aiheuttamaan sen käyttäjille terveydellistä haittaa ja lisäksi koko kiinteistölle rakenteellista ongelmaa. Vanhojen kylpyhuoneiden tyypillisimmät ongelmakohdat ovat laattanurkkasaumat sekä läpivientien liitokset. Nämä aiheuttavat kosteuden pääsyn rakenteisiin. Lisäksi vanhemmissa kohteissa märkätilojen ilmanvaihdossa sekä lattioiden kallistuksissa havaitaan usein puutteita.

Lähde: Raksystems Insinööritoimisto Oy

Raksystems Insinööritoimisto Oy on todennut, että jopa 25 %:ssa uusia, eli 2000- ja 2010-luvuilla rakennetuissa kylpyhuoneissa, on uusimis- tai korjaustarpeita.

Vuonna 2000 ja sen jälkeen rakennetuissa kohteissa havaitut märkätilojen korjaustarpeet johtuvat pääasiallisesti rakennustyön toteutuksen huonosta laadusta johtuvista puutteista ja virheistä. 

Tyypillisimpiä ongelmakohtia ovat lattiakaivon ja vedeneristeen liitoksen puutteet, jotka mahdollistavat kosteuden pääsyn rakenteeseen. Lisäksi korjattavaa löytyy esimerkiksi lattioiden kallistuksista, toisin sanoen lattiakaadot on toteutettu vastoin suunnitelmia. Näin ollen vesi ei pääse poistumaan suunnitellusti lattiakaivoon.

Lähde: Raksystems Insinööritoimisto Oy

Tammikuussa 2016 voimaan tullut uusi asbestilaki toi lisävelvoitteita sekä taloyhtiön hankkeisiin että osakkaan remontteihin. Ammattilaisen tekemä asbestikartoitus on nykyisin tehtävä kaikissa rakennushankkeissa.

Asbesti on yhteisnimitys monille kuitumineraaleille. Sitä käytetään muun muassa tulenkestävänä eristeenä ja sidosaineena. Talojen rakenteita purettaessa asbestista hengitysilmaan irtoavat aineosat ovat terveydelle erittäin vaarallisia. Asbestilain avulla on tarkoitus parantaa rakennustyömaiden turvallisuutta.

Suomessa asbestia on käytetty rakennusmateriaaleissa vuosina 1922–1992. Sen käyttö kiellettiin 1993.

Erityisen runsasta asbestin käyttö on ollut vuosina 1963–1979. Asbestia on käytetty rakentamisessa muun muassa putkieristeissä, ruiskutuseristeenä, tasoitteissa, kiinnityslaasteissa, maaleissa, liimoissa, rakennuslevyissä, ilmastointikanavissa, muovimatoissa, saumauslaasteissa, kaakeleissa, vinyylilaatoissa, palokatkoeristeissä, ovissa, palo-ovissa, proppausmassoissa sekä vesikatto- ja julkisivumateriaaleissa.

Vaikka asbestin käyttö on kielletty, sille altistuu edelleen ihmisiä. Yleisin tiedostamaton asbestialtistuksen aiheuttaja ovat kylpyhuoneremontit, joissa saattaa purkuvaiheessa levitä huoneistoon merkittäviä määriä asbestipölyä. Koska uusia altistuksia tulee ja terveyshaitat muodostuvat pitkän ajan kuluessa, asbestista johtuvia sairauksia ilmenee vielä pitkään.

Aiemmin oli mahdollista tilata remontti asbestipurkutyönä, jolloin rakenteiden asbestipitoisuutta ei tutkittu. Vuoden 2016 tammikuusta alkaen purettavien materiaalien asbestipitoisuus on aina pitänyt selvittää. Kartoituksen tekijältä edellytetään “riittävää perehtyneisyyttä”.

Asbestipurkutöitä saavat nykyisin tehdä vain sellaiset yritykset, joilla on siihen lupa ja pätevät työntekijät tekemään työtä . Kartoitus pitää dokumentoida ja liittää rakennuttajan – taloyhtiön tai osakkaan – turvallisuusasiakirjaan. Vain kartoitettuja rakenteita voidaan purkaa, vaikka purkaminen tapahtuisi ulkotiloissa.

Purkutyöstä on tehtävä kirjallinen turvallisuussuunnitelma, jossa esitetään toimenpiteet työn ja työympäristön turvallisuuden varmistamiseksi. Asbestikartoituksella varmistetaan, ettei purettavissa rakenteissa ole asbestia. Rakennuttajan tehtävä on myös huolehtia, että purkutyötä tekemään valitaan asbestipurkutyöhön oikeutettu ja rekisteröity työntekijä.

Jos rakennuttajana on osakas – esimerkiksi kylpyhuoneremontin teettäjänä – hän vastaa asbestikartoituksesta. Jos remontin tilaa taloyhtiö, se myös vastaa siitä. Remontintekijöiden työnantajalla on ensisijainen vastuu altistuksen ehkäisemisessä. Urakoitsijan vastuu ei kuitenkaan vähennä myös rakennuttajalle kuuluvaa vastuuta.

Yhtiön korjaushankkeissa ja isoissa osakkaiden remonteissa asiantuntija selvittää kohteessa mahdollisesti olevan asbestin sijainnin, laadun, määrän ja pölyävyyden purettaessa. Asbestikartoitus voidaan joissakin tapauksissa tehdä asiakirjojen perusteella ilman laboratoriotutkimuksia.

Kun osakas tekee “tavanomaisen” kylpyhuoneremontin, pitää ottaa vähintään näytteitä ja toimittaa ne analysoitavaksi esimerkiksi Työterveyslaitoksen laboratorioon. Raportti liitetään osaksi rakennuttajan turvallisuusasiakirjaa ja annetaan purkutyön tekijälle. Purettavien materiaalien asbestipitoisuus on selvitettävä aina.

Isännöitsijä muistuttaa tai asettaa muutostyön ehdoksi, että asbestikartoitus on tehtävä kaikissa ennen vuotta 1994 rakennetuissa taloissa. Hän myös pyytää osakasta toimittamaan asbestikartoituksesta kopion taloyhtiölle.
Osakas maksaa kartoituksen kustannukset, kun remontti on hänen hankkeensa. Kartoitusraportti on osakkaan oma raportti – muut eivät voi hyödyntää tietoa.

Koska taloyhtiön kylpyhuoneet ovat usein täysin samanlaisia, taloyhtiön voi olla järkevää hyödyntää mittakaavaetua. Muutkin osakkaat voisivat omissa tulevissa remonteissaan hyödyntää yhden huoneiston kartoitusta. Tällöin taloyhtiö ja osakas voivat sopia kirjallisesti, että yhtiö maksaa kartoituksen ja kartoitusraportti on yhtiön omaisuutta. Tämä edellyttää, että olosuhteet asunnoissa ovat identtisiä: esimerkiksi kaikki kylpyhuoneet ovat alkuperäiskunnossaan. 

Rakennuttajan eli taloyhtiön edustajana isännöinti huolehtii, että asbestikartoitus teetetään hankesuunnitteluvaiheessa ja että kartoittaja on rekisterissä. Dokumentti liitetään taloyhtiön eli rakennuttajan turvallisuusasiakirjaan. Jos asbestia löytyy, isännöinti valitsee purkutyöhön rekisteröidyn tekijän. Tilan käyttöön ottamisesta tehdään luovutusasiakirja yhdessä purkufirman kanssa. Asiakirjassa todetaan tilan puhtaus ja jatkokäytön turvallisuuteen liittyvät havainnot. Rakenteisiin jätetyistä asbestimateriaaleista kirjataan tiedot tilan käyttäjien käyttö, huolto- ja kunnossapito-ohjeisiin.

Kun ostat palveluja kotiin tai vapaa-ajanasunnolle, voit vähentää osan kuluista verotuksessasi kotitalousvähennyksenä. Saat vähennystä muun muassa kunnossapito- ja perusparannustyöstä. 

Kotitalousvähennys on vuoden 2020 alusta alkaen enintään 2 250 euroa vuodessa. Vähennyksen omavastuu on 100 euroa henkilöltä vuodessa. Kotitalousvähennys on henkilökohtainen, joten esimerkiksi aviopari voi saada yhteensä 4 500 euron vähennyksen. Jos 2 250 euron raja ei ylity, vähennys kannattaa hakea vain toiselle puolisolle. Tässä tapauksessa omavastuu vähennetään vain yhden kerran.

Jos verot eivät riitä vähennyksen tekemiseen, tai vähennys ylittää enimmäismäärän, Verohallinto vähentää automaattisesti vähentämättä jääneen määrän puolison veroista. Vähennys tehdään samalla tavalla kuin se olisi tehty, jos puoliso itse olisi vähennystä vaatinut.

Kotitalousvähennystä pitää hakea itse. Teetetyt työt ja maksetut työkorvaukset tai palkat ja palkan sivukulut tulee ilmoittaa verotusta varten joko verkon kautta OmaVerossa tai postitse esimerkiksi lomakkeella 14A (kotitalousvähennys yritykselle maksetusta työkorvauksesta). Verottaja tekee vähennyksen suoraan verosta.

Työn teettäjä voi myös hakea kuluvan vuoden ennakonpidätysprosentin alentamista kotitalousvähennyksen perusteella (eli muutosta verokorttiin) sinä vuonna, kun vähennykseen oikeuttavat menot syntyvät. Tällöin kotitalousvähennyksen tiedot siirtyvät yleensä automaattisesti varsinaiselle veroilmoitukselle. Sama koskee Palkka.fi-palvelua käyttäviä. Haet kätevimmin uutta verokorttia OmaVerossa. Kannattaa aina tarkistaa esitäytetty veroilmoitus ja vaatia kotitalousvähennystä, jos tiedot puuttuvat siitä.

Vähennys myönnetään yleensä sinä vuonna, jona työkorvaus tai palkka ja palkan sivukulut on maksettu. Kotitalousvähennystä saa myös kotitalous-, remontti- ja tietotekniikkatöistä, jotka tehdään henkilön tai hänen puolisonsa vanhempien tai isovanhempien kotona tai vapaa-ajan asunnolla. Henkilön on kuitenkin maksettava itse kustannukset, jos hän haluaa vähennyksen omaan verotukseensa. Vanhemmat tai isovanhemmat eivät voi niitä tällöin maksaa.

Asunto-osakeyhtiölain mukaan osakkaan on ilmoitettava taloyhtiölle kirjallisesti remontista aina, kun remontti voi vaikuttaa taloyhtiön vastuulla oleviin talon rakenteisiin tai naapuriasuntoihin. Lähes kaikista muutoksista asunnossa on tehtävä ilmoitus. Näin turvataan remontintekijän ja muiden osakkaiden oikeudet.

• WC:n, kylpyhuoneen ja saunan remontointi, rakentaminen tai poistaminen.
• Pesukoneen tai astianpesukoneen asentaminen, jos koneen vesi- ja viemäriletkulle tai sähköjohdolle ei ole liitäntävalmiutta.
• Hanan tai WC-istuimen vaihto.
• Hanan irrottaminen ja muut veden katkaisemista edellyttävät työt.
• Kiinteiden sähköjohtojen asentaminen ja poistaminen.
• Viemäri-, käyttövesi-, sähkö-, lämmitys- tai ilmanvaihtojärjestelmiin liittyvien laitteiden asentaminen, muuttaminen tai poistaminen.
• Väliseinien purkaminen, siirtäminen tai uusien rakentaminen, jos seinien sisällä kulkee sähkö-, yms. johtoja.

Lähde: Isännöintiliitto

Remontista ilmoitetaan isännöintiyritykseen, jos hallitus on sopinut näin isännöinnin kanssa. Ilmoita remontista hyvissä ajoin. Remontti-ilmoituksen kohtuullinen käsittelyaika on enintään kuukausi, loma-aikoina enintään kaksi kuukautta.

Jos remontti vaikuttaa naapureihin, hallituksen tai isännöinnin tehtävänä on ilmoittaa muutoksesta heille. Tämän jälkeen naapurit voivat harkita, onko heillä mahdollisuus puuttua remonttiin. Remontintekijän kannattaa itsekin ilmoittaa naapureille suunnittelemastaan remontista ja työn aiheuttamasta haitasta.

• Osakkaan nimi ja yhteystiedot
• Tarkka osoite
• Mitä korjataan
• Milloin korjataan (remontin alkamisaika ja kesto)
• Kuka remontin tekee (mainitse mm. suunnittelijoiden, urakoitsijoiden ja työnvalvojien nimet, yhteystiedot ja Y-tunnukset).

Lähde: Isännöintiliitto